Joulusta on jo aikaa, mutta teen parhaani ja yritän muistella millainen oli mun joulu +29 asteen lämmössä. Sekä jouluaatto että -päivä oli todella kiireisiä, juostiin vaan pää kolmantena jalkana paikasta toiseen. En kykene hyvällä tahdollakaan muistamaan mitä tapahtu aattoaamuna, muuta kuin sen, että mun piti laittaa jouluhattu päähän ihan vaan sen takia, että tuntuis edes hieman enemmän joululta. Iltapäivällä Vanessa tuli meille, koska senhän oli tarkoitus viettää joulu meidän kanssa. Sitten lähdettiinkin aika pian Celinan vanhemmille jouluaaton illalliselle. Siellä oli kaikki Celinan sisarukset perheineen, joten menoa ja meininkiä kyllä riitti. Täällä ei varsinaisesti ole mitään jouluruokia, ainakaan lämpimiä sellaisia, koska joulukuussa on muutenkin ihan tarpeeksi lämmintä. Me syötiin illallisella kaikkea merellistä, kinkkua, ankkaa, salaatteja.. oikeastaan se illallinen oli enemmän barbeque tyyppistä ruokaa. Ja sitten oli puddingeja jälkiruoaks. En tähän hätään jaksa ettiä niille suomalaista nimeä, mutta ne oli sellaisia tiikerikakkujen ja jäädykkeiden välimuotoja. Illallisen jälkeen avattiin jonkin verran lahjoja, vaikka oikeasti täällä ei kukaan avaa lahjoja jouluaattona. Mä sain CD:n australialaisista joululauluista ja suklaata. Sitten kun päästiin illalla takaisin kotiin, me vaihdettiin lahjoja Tiian ja Vanessan kanssa. Sain Tiialta suklaata ja sellaisen siistin muovisen juomalasin (jota olin aiemmin osoittanu kaupassa ja sanonu, että meidän on PAKKO juoda tuollaisista uutena vuotena) ja Vanessalta sain pinkin huulipunan. Koska Vanessa asuu nykyään vähän kauempana, se jäi meille yöksi, ettei sen tarvinnu ajaa edestakaisin Canberran ja Tuggeranongin väliä. Ennen nukkumaan menoa laitettiin pöydälle keksi, leipää, maitoa ja porkkanoita joulupukkia ja sen poroja varten.
Täällä lahjat avataan joulupäivän aamuna. On kahdenlaisia lahjoja, ne mitä ihmiset antaa toisilleen ja ne mitä joulupukki on tuonu joulupäivän vastaisena yönä. Suomeksi se tarkoittaa sitä, että lapset heräs aamulla kello 6 ja juoksi suoraan herättämään kaikki kirkuen "Porot on syöny kaikki porkkanat ja murustanu lattialle!!!" Ei siinä auttanu sitten kun raahautua sängystä ylös. Lapset oli aivan ylivirkeitä, mutta me muut istuttiin sohvalla sen näköisenä, että nukahdetaan ihan just uudestaan (Nyt tiedän minkä takia Suomessa avataan lahjat illalla). Avattiin lahjat ja sen jälkeen laiskimmat (köh köh) jatkoi unia. Herättiin uudestaan parin tunnin päästä, laittauduttiin nopeasti valmiiks ja sitten lähdettiin Celinan vanhempien luokse brunssille. Muu perhe pyöräili sinne, mutta me mentiin Vanessan kanssa sen autolla. Oli +30 lämmintä, meillä oli mekot päällä, auton ikkuna auki ja radio päällä. Mietittiin, että jos tämä ei oo joulu, niin mikä sitten 8D Vanessa on kotoisin Indianasta, jossa on myös aina kylmä ja valkoinen joulu, niin tää oli meille molemmille yhtä uutta. Brunssilla syötiin muistaakseni jotain salaatteja, sieniä, pekonia ym. Lähdettiin puolilta päivin takaisin kotiin huilaamaan hetkeks. Vanessa lähti takaisin Tuggeranongiin ja me suunnattiin joulupäivän illalliselle Kevinin vanhempien luokse. Se illallinen muistutti vähän enemmän jouluillallista. Tarjolla oli kinkkua ja kanaa ja perunaa ja jotain muuta. Illallisen jälkeen vaihdettiin lahjoja. Lahjojen avaamisen jälkeen sai vähän miettiä, että missä uskaltaa kävellä/istua, kun Kevin ja sen veljet oli antanu toisilleen lahjaks kaikkea radio-ohjattavista helikoptereista muovijousipyssyihin, ja niiden piti tietysti testata niitä kaikkia heti. Kun vihdoin päästiin taas kotiin, alkoi pakkaaminen Batemans Bayta (tai tarkemmin Brouliita) varten.
Iltainen Big Beach, Broulii
Joku random surffari.
Tapaninpäivänaamuna lähdettiin kahdeksan aikoihin ajelemaan rannikolle. Kevin oli lähteny jo joskus kuuden aikoihin pyöräilemään sinne, koska se tekee toukokuussa tosi pitkän Triathlonin, johon sen pitää treenata. Tarkoitus oli, että se pyöräilee mihin asti kerkeää ja poimitaan se kyytiin sitten kun huristellaan autolla ohi. En muista mihin asti se kerkesi, mutta jostain puolesta välistä me poimittiin se kyytiin, eli jotain 100km. Ja voi että niitä maisemia lähempänä rannikkoa, kun pitää ajaa vuorien yli<3 Celinan äiti tuli meidän mukana, eli maanantaina meitä oli siellä Brouliin huvilalla vaan kuusi henkeä, mutta tiistaina Celinan sisko perheineen tuli sinne myös. Onneks kuumentuneita keskusteluja oli vaan kolme, joista minä ja Kevin ilmeisesti missattiin kaksi, joten jouduttiin kärsimään vaan yhdestä. Eli aika hyvin meni :> Rannikkoelämä oli aika rentoa ja jokainen päivä meni suunnilleen saman kaavan mukaan: aamupala, rannalle, lounas, huilaamista, rannalle, illallinen, tv:n kattomista. Rannalla ei oikeastaan voinu uida perinteisellä tavalla kun aallot oli niin isoja ja voimakkaita. Käytännössä sitä vaan seiso vedessä ja yritti selvitä aalloista parhaansa mukaan uimapukuaan menettämättä. Vaikka seisoi vedessä niin matalalla, että ei edes polvet kastunu, takaisin mereen vetäytyvät aallot vei mukanaan hiekkaa jalkojen alta, niin että sitä vaan vajos koko ajan ja sitten piti jatkuvasti vaihtaa paikkaa, missä seisoi. Kokeilin surffausta, vähän kyseenalaisella menestyksellä tosin :P Sit siellä oli sellainen saari, jonka ympäri kävelin kahdesti. Tai ei se enää ollu saari, mutta se oli joskus ollu saari. Oli ihanaa kävellä pitkällä hiekkarannalla kun isot aallot aina silloin tällöin pyyhkäisi jalkojen yli. Ja Tyynimeri on tosi kaunis, hienon värinen :) Keskiviikkona kävin Birdlandissa, joka oli sellainen ehkä Suomen kotieläinpuistoihin verrattavissa oleva paikka. Siellä oli paljon australialaisia lintuja, mutta siellä sai myös silittää koalaa ja ruokkia kenguruja ym. muuta kivaa. Kengurujen kanssa oli kyllä kivaa, mutta muuten se oli totta puhuen vähän tylsä paikka. Torstaina Celinan veli tuli perheineen Brouliihin, joten tavattiin nekin, ennen kuin luovutettiin meidän makuuhuone niille ja lähdettiin takaisin Canberraan. Kun oltiin ajelemassa takaisin päin, yhdellä valtatiellä oli just sattunu onnettomuus ennen meitä, joten jouduttiin kiertotielle, joka vei meidät kirjaimellisesti keskelle Australian maaseutua. Se oli sellainen kapea hiekkatie, joka pöllysi tosi paljon ja tien molemmilla puolilla oli vaan piikkulanka-aita ja sen takana peltoja ja lampaita. Muita ärsytti kauheesti, mutta mä tykkäsin meidän kiertotiestä. Se onnettomuus oli tapahtunu kyllä aika lailla just ennen meidän tuloa, koska nähtiin kun helikopteri lähti viemään uhreja Canberraan sairaalaan.
Kengu näyttää kieltä.
Perjantai oli normaali päivä ja sitten lauantaina olikin jo uusi vuosi. Nää piti uuden vuoden juhlat täällä meillä toogabileiden muodossa. Tosi monet kutsutuista oli jossain muualla uutena vuotena kuin Canberrassa, joten meille ei tullu paljon ihmisiä, täällä oli arviolta 20 henkeä. Vanessa oli uutena vuotena Sydneyssä, mutta Tiia tuli ilahduttamaan meitä läsnäolollaan. Toogabileet oli ... hmm ... mielenkiintoiset :D Mulla oli hieno korallin värinen tooga, ihan niin kuin mun yo-puku, ja olin ihan innoissani, että voin tehdä siitä jotain kivaa joskus, koska sehän oli vaan iso pala kangasta, jonka olin kietonu ympärilleni. Mutta sitten jossain vaiheessa Keith heitti mut tooga päällä poreammeeseen, niin se sitten siitä kankaasta, huoh :D Mutta joo, hauskaa oli.
Toogabileet!
Nyt tuon historiikin jälkeen voisin tehdä pikaisen katsauksen nykyhetkeen. Meidän talo alkaa ammottamaan tyhjyyttään, kun kaikki mahdolliset huonekalut, joita ilman voi elää 2 viikkoa, on siirretty mitkä minnekin. Enää kaks viikkoa muuttoon! Samaan aikaan meillä on Tiian kanssa kovat suunnittelut menossa, että mitä tehdään Fidzillä. Meillä oli vähän hankaluuksia suunnittelujen suhteen, koska kumpikaan ei oikein tienny tarkalleen, millainen paikka Fidzi on, mutta onneks mun perhe on käyny siellä kahdesti, niin ne osas auttaa. Nyt meillä on jo aika hyvä suunnitelma koossa. Mun Alice Springsin reissukin on jo aika lailla lähtöä vaille valmis. Helmikuusta tulee kyllä mielenkiintoinen kuukausi! Täällä on ollu tällä viikolla kuuma. Tänään on 30, eilen oli vaan 26 tai jotain sellaista, mutta alkuviikosta oli 35 astetta lämmintä. Mutta ei se tuntunu edes niin pahalta kuin luulis. Toki ei tarvi muuta kuin istua paikallaan liikkumatta kun jo hikoilee ja pitää juoda koko ajan, mutta muuten ihan jees, kyllä 35 asteessa pystyy ihan hyvin elämään. Nyt tää 30 tuntuu just sopivalta. Nukkumaan pystyy tosi hyvin, koska täällä talojen ilmastointi on tosi tehokasta. Ihan helposti pystyy laskemaan siitä 35 asteestakin talon sisälämpötilan 24:ään asteeseen.
Mutta joo, eiköhän tässä ollut kaikki tältä erää, myöhästyneet uuden vuoden toivotuksen kaikille Suomeen!
Kommentit