Mistäs sitä aloittais, ois niin paljon kerrottavaa... Suomessa en oikeastaan jännittäny kauheesti. Ajattelin vaan, että ei jännittäminen asioita muuta, joko tulee olemaan hauskaa tai sitten ei. En myöskään odottanu mitään vaan ajattelin, että luultavasti Australia ei edes oo oikeasti sellainen ihmemaa kuin mitä oon aina ajatellu. Tosin on pakko myöntää, että junassa Tikkurilaan ja Helsinki-Vantaan lentokentällä oli aika eksyny olo ja mietin, että mitä tyhmää oonkaan taas vaihteeks menny tekemään. Mutta sitten kun pääsin kunnolla matkan päälle, olin taas ihan tyytyväinen. Vaikka näin jälkeenpäin ajateltuna matka meni tosi nopeasti, niin silloin alussa kyllä olin sitä mieltä, että en oo varmaan ikinä perillä Australiassa (olin matkan päällä siis 45 tuntia), enkä oikein osannu jännittää.  Ennen Lontoon Heathrowlle laskeutumista mietin vähän, että miten tuun selviämään maailman suurimmalla lentokentällä, mutta kaikki oli helppoa ja meni hyvin. Löysin yhden virolaisen tytön, joka oli mun kanssa samalla lennolla Helsingistä Lontooseen ja oli jatkamassa samalla lennolla Hongkongiin, joten vietettiin sitten sen kanssa ne pari tuntia Heathrowlla. Kymmenen tunnin lento Lontoosta Hongkongiin meni tosi nopeasti, joten varmaan nukuin enemmän kuin luulinkaan. Kymmenen tunnin odottelu Hongkongissa oli vähän puuduttava, mutta sieltä lentokentältä oli tosi hieno näkymä keskustan pilvenpiirtäjiin ja vuoriin niiden takana, joten kyllä se aika sitten loppujen lopuksi kului maisemia ihaillessa! Sit alkoikin 8 tunnin yölento Adelaideen, mikä meni nopeasti sekin. Adelaidesta oli Melbourneen matkaa onneks vaan tunnin verran. Melbournen lentokentältä avautu sellaiset maisemat, että vasta silloin todella tajusin, että ei hyvä ihme, mä oon Australiassa! Silloin aloin olemaan innoissani. Melbournessa alko myös vähän jännittää, koska tiesin, että siitä on vaan maksimissaan tunnin lento Canberraan ja sit nään mun perheen. Mutta sitten siinä kävikin niin, ettei päästy matkaan, koska lentokoneen vessat oli rikki (weird....) ja jouduttiin vaan odottamaan ja odottamaan. Lopulta lento lähti 2 tuntia myöhässä ja silloin olin vaan niin väsyny ja ikävöin oikeaa sänkyä, etten jaksanu edes jännittää.

Canberran lentokentällä kun tulin liukuportaita alas, mun silmiin osu nopeasti kaks lasta, jotka piti kylttiä, jossa luki "Welcome Niina" tai jotain sellaista. Perheen kanssa meni heti tosi hyvin, ei todellakaan ollu mitään vaivautuneita hiljaisia hetkiä. Ai niin, sain lapsilta myös tervetuliaislahjaks pehmolelukoalan ja -kengurun, tosi söpöä! Sit vaan haettiin mun tavarat, mentiin autolle ja lähdettiin ajamaan kotiin päin. Sain heti automatkalla esimakua australialaisten maailmankuulusta omituisesta huumorista, kun Kevin sano, että se oli yrittäny ylipuhua Celinaa, että ne veis mut jonneki syrjäiselle ankkafarmille ja käskis ulos autosta, että säikähtäisin ja niillä olis hauskaa :'D Mutta Celina ei kuulemma ollu suostunu, koska en tunne niitä vielä tarpeeks hyvin. Mutta Keviniä lohdutti vähän kun kerroin, että musta kylläkin tuntuu siltä, niinku ne yrittäis tappaa mut ajamalla väärällä puolella tietä. Eli jep, tykkäsin niistä jo aluks tosi paljon, ja tykkään koko ajan enemmän. Sit kun päästiin kotiin niin kello oli kymmenen illalla ja kaikki menikin aikalailla heti nukkumaan. Kävin suihkussa ja söin ennen kuin hautauduin uuteen sänkyyni. Celinan suomalaiset asiakkaat oli sanonu, että kun kyseessä on suomalainen tyttö, vaalea leipä ei tuu kyseeseen, joten ne oli ostanu mulle jotain sekajyväleipää. Suihkussa törmäsin yllättävään ongelmaan, se ei nimittäin ollu lainkaan samanlainen kuin Suomessa. Seinässä oli vaan kaks vipua, toisessa luki "cold" ja toisessa "hot". Ajattelin, että niitä pitää varmaan vääntää molempia, että vesi sekoittuu ja siitä tulee sopivaa, mutta se ei oikein onnistunu jostain syystä, olin varmaan vaan liian väsyny ja sekaisin (koska nyt jälkeen päin oon todennu et se suihku toimii just niin kuin alunperin ajattelin). Siinä olikin sitten miettimistä, että seisooko mieluummin tulikuuman vai jääkylmän veden alla. Voin kertoa, että se on yllättävän vaikea pulma!

Lauantaina lähdettiin heti aamusta ajamaan alas rannikolle, ja maiset oli aivan sanoinkuvaamattoman mahtavat! Näin Canberran ekaa kertaa päivänvalossa silloin ja sit ajettiin vuoriston yli, joka oli tosi siistiä. Tie oli vähän samanlainen kuin Norjassa, vuoret ei vaan ollu yhtä korkeita ja ne oli aika vihreitä. Broulee oli söpö ja pieni rantakaupunki, ja näillä oli siellä sellainen pieni rantatalo, jossa oltiin. Ei mikään uusi ja hieno, mutta semmoinen mukava. Vietettiin aika paljon aikaa rannalla, jossa lapset ui ja Kevin surffas. Celina ei halunnu uida, koska vesi oli kuulemma kylmää, ja mä en uinu, koska jätin bikinit Canberraan (hyvä minä!). En vaan tullu ajatelleeks, että joku uis meressä kun ulkona on vaan +14 astetta. Noh, nää ui.  Mutta niin, uin sitten kun mennään sinne seuraavan kerran. Siellä oli mun mielestä tosi isot aallot, vaikka ne ei kuulemma edes ollu isoja. Ja tosiaan, näemmä kaikki aussit surffaa. Sunnuntaina mentiin aamulla johonkin kahvilan tapaiseen syömään aamiaista. Nää oli tosi ihmeissään kun kerroin, että Suomessa kukaan ei mee koskaan ulos aamupalalle. Sit ne vähän ajelutti mua ympäriinsä ja vei kattomaan hienoja rantoja, joissa oli sellasia jyrkkiä kallioita ihanan vaaleansiniseen Tyyneenmereen. Sit mentiin taas rannalle uimaan/surffaamaan ja sen jälkeen hypättiin aika pian autoon ja suunnattiin takas Canberraan. Ajettiin tällä kertaa valtatietä pitkin, mutta saman vuoriston yli tietty, ja matkalla kun ihailin maisemia, mietin vaan, että miten kukaan haluaa asua missään muualla.
 

Lapset on kivoja, mutta onneks niitä on vaan kaks. Jake on helppo ja ymmärrän sitä hyvin (ja se ymmärtää mua), mutta Chloe on vähän hankalampi tapaus, enkä aina ymmärrä mitä se sanoo (eikä se ymmärrä mitä mä sanon). Chloe on sellanen, ettei se aina tottele ja se menee liian pitkälle. Näille lapsille kylläkin seuraa aika nopeasti rangaistus huonosta käytöksestä, joten hemmoteltuja ne ei todellakaan oo. Celina ja Kevin on tosi mukavia, ymmärrän niitä tosi hyvin, mitä nyt joka päivä eteen sattuu kyllä paljon sanoja, joiden merkityksen ne joutuu selittämään mulle. Tykkään kuunnella kun ne puhuu, koska rakastan niiden aksenttia. Onneks aussiaksentti oli mulle jo alkujaan tuttu, muuten en oikeasti ymmärtäis yhtään mitään. Celina ja Kevin sano, että niiden mielestä mun englanti on tosi hyvää. Kevin itseasiassa sano, että silloin kun ne soitti mulle, se oli ihan yllättyny, että mä ymmärsin mitä se sano ja se ymmärsi mitä mä sanoin. Tosin, kyllä mä äännän välillä sanoja väärin ja sit ne nauraa mulle, heh. Varsinkin Kevin tykkää kiusata mua. Eilen kun kirjoitin tätä postausta keittiön baarijakkaralla ja Kevin istu siellä kans koneella ja se kysy, että kirjoitanko suomeks vai englanniks (ja vastasin, että suomeks tietty) sanoin, että kirjoitan mun perheelle Suomeen miten kauheita nää on ja että ne yrittää tappaa mut ajamalla väärällä puolella yms. Sit Kevin vaan nauro ja sano, että joo, se yleensä kyllä oottaa jonkin aikaa ennen kuin se alkaa kiusata au paireja :'D Mä kyllä maksan aina tilaisuuden tullen takas, mutta toistaiseks se ei oo kovin usein. Kevin juo teetä, joten kuittailin sille, että Suomessa vaan naiset juo teetä. Se oli takaisin maksua jostain, mutta en muista enää mistä. Puhun näiden kanssa tosi paljon, koska ne tykkää puhua ja mä tykkään puhua. Yleensäkin oon mieluummin keittiössä tai olkkarissa niiden kanssa, kuin omassa huoneessani. Ja silloinkin kun oon omassa huoneessani, mulla on aina ovi auki. Nää tykkää kun oon niiden kanssa, koska niiden edellinen au pair oli niin omituinen. Se oli espanjalainen tyttö, joka ei tehny mitään ja se ei kuulemma viikonloppuisin tullu ollenkaan ulos huoneestaan. Se ei tehny ikinä näiden kanssa mitään ja loppujen lopuks se oli kuulemma varastanu näiltä DVD:itä. Joten uskon, että nää on tosi helpottuneita kun mä oon ihan normaali.
 

Tänään täällä on ollu kansainvälinen vapaapäivä, joten lasten ei tarvi koko viikkona kouluun ja Kevinillä oli vapaata. Celina meni töihin, koska sillä on oma yritys. Mentiin aluks kaikki Floriade:en keskustaan (kukkanäyttely - outoa, tiedän, mutta se on ilmeisen iso juttu täällä) ja siellä oli myös näyttely Australian liskoista.  Oli omituista kun Celina vaan osoitti yhtä isoa liskoa ja sano, että joskus tollaiseen voi törmätä täällä. Ja sitten yhden pienemmän lajin edustajia kuulemma eksyy joskus niiden takapihalle. Mielenkiintoista. Eläimistä puheenollen, oon muuten  nähny sekä valko-keltaisia että valko-pinkkejä kakaduja. Ja linnut ei laula täällä, ne vaan pitää kaiken maailman muita omituisia ääniä. Magpiet on ärsyttäviä kun ne kuulostaa ihan nitiseviltä keinuilta ja yks niistä herättää mut aina aamuisin... Mutta niin, tänään siis mentiin lasten ja Kevinin kanssa supermarkettiin ostoksille, sitten kauppakeskukseen ja käytiin moikkaamassa sekä Celinan että Kevinin vanhempia ja tehtiin kaikenlaista. Se on hauskaa kun aina tulee jotain omituista puheeks, kuten tänään se, että Suomessa serkukset voi mennä naimisiin (ja Kevin oli silleen, "Yyyyh, ällöä!" ja sit illalla se oli Celinalle silleen "Arvaa mitä Niina kerto tänään..." 8D). En tosin enää muista mikä siihen johti, että se tuli puheeks, mutta jotenki kaikkea omituista tulee aina puheeks. Sitten illalla menin mukaan kun nää pelaa Touch Footballia yhdellä kentällä tuolla kauempana suurella joukolla toista joukkuetta vastaan. Jouduin siis mukaan peliin ja aluks olin ihan että 'käääääks', mutta se oli hauskaa. Ja sit kun tultiin takas, nähtiin lauma kenguruita tien vierellä. Ne oli toooosi söpöjä ja isoja ja niiden pomppiminen näytti aivan ylihauskalta :'D <3

 
Kaiken kaikkiaan meininki on täällä tosi erilaista kuin Suomessa, paljon rennompaa. Ja tähän asti Australia ja australialaiset on ollu paljon parempia kuin mitä ikinä olisin osannu odottaa, edes parhaimmissa päiväunissani. Kun kirjoitan tätä, en voi vieläkään uskoa miten onnekas oon kun ne valitsi just mut niistä yli 200 hakemuksesta. Tosin, ne sano, että aupair worldissä tulee aina aika paljon sellaisia ihmisiä vastaan, jotka vaan haaskaa niiden aikaa. Mutta nojoo, kirjoitan joku päivä pian lisää. Toivottavasti Suomessa on kaikki hyvin! :)