Kylläpäs on venynyt tämä blogin päivitys tällä viikolla. Aina kun oon meinannu kirjoittaa, niin yhtäkkiä ilmaantuu jotain muuta menoa. Mutta nyt, vihdoin! Kotiuduin siis aika lailla viikko sitten Melbournesta, joskin tuntuu, että siitä olisi huomattavasti pidempi aika. Viime sunnuntaina menin Tiian ja sen host äitin kanssa siihen Suomi-tapaamiseen, joka osoittautui siis Suomen itsenäisyysjuhlaksi. Se oli yhdellä kirkolla tuolla jossain. Oli aika samanlainen juhla kuin itsenäisyysjuhlat Suomessakin. Siellä oli pääosin vanhempia ihmisiä, kaikki suomalaisia / vahvasti suomalaistaustaisia. Oli kyllä kummallista olla Suomen itsenäisyysjuhlassa täällä Australiassa :D Mutta ihan kivaa. Kaikki puhu vaan suomea siellä. Ja sitten siellä heijastettiin kankaalle kuvia Suomesta, mökeistä järven rannalla, järvistä, havumetsästä, soutamisesta ja tietysti talvesta. Aaws. Sain onneks olla yksin kotona koko sunnuntain. Olin niin poikki Melbournen reissun jälkeen, että hiljaisuus ja oma rauha tuli kyllä tarpeeseen :D
 

                                                             
                                                                                                      Suomen itsenäisyysjuhla Canberrassa.

Täällä laitetaan joulukoristeet esille ihan joulukuun ensimmäisinä päivinä, joten meillekin oli ilmestynyt joulukuusi mun reissun aikana. Muovikuusi tietysti. Huoh. Ja sen ympärillä menee juna. Ja meidän ulkoroskiskin on koristeltu :'D Ja ovessa roikkuu kranssi. Meillä ei oo jouluvaloja ulkona, mutta jotkut talot täällä on tosi koristeltuja ulkoakin. Se näyttää hassulta, niin kuin voitte varmaan arvata. Ja niin kuin mun kuva todistaa. Ei vois millään uskoa, että jouluun on ainoastaan pari viikkoa aikaa, unohdan varmaan ostaa joululahjatkin. Celinan persialaiskissan piti tulla asumaan meille ens viikoks kun Celinan vanhemmat menee Sydneyyn, mutta uusimman tiedon mukaan vaan toinen niistä menee, joten Coronan ei tarvikaan tulla tänne. Harmi, koska mä olin odottanu sitä, että ois kissa talossa :D Ja oisin helposti voinu pestä sen täällä. Mutta eipä se sitten taidakaan tulla kylään, höh.
 

                                                           
                                                                                                  Joku vähän ylikoristeltu talo :D
 

                                                                             
                                                                                                                         Haahaa 8)
 

Alkuviikosta havahduin siihen, että mun englanti on parantunu. Nyt oon täysin tottunu näiden aksenttiin. Viime viikolla kun vein lapset partioon, juttelin yhden isän kanssa, jolla oli vielä vahvempi aksentti kuin Kevinillä, ja pysyin hyvin kärryillä. Paras juttu kuitenkin oli, että mun puhe ei paljastanu mua heti ulkomaalaiseks :D Olin tosi otettu kun se piti mua suoralta kädeltä paikallisena. Eli jep, oon myös vihdoin alkanu omaksua tätä aksenttia omaan puheeseeni, jee!

Oon viettäny paljon aikaa Vanessan ja Tiian kanssa. En vieläkään ymmärrä miten hyvä säkä pitää olla, että kun Dunlopiin tulee 3 au pairia niin kaikki asuu 100m päässä toisistaan :D Mutta pian me erotaan. Otetaan nyt kaikki irti näistä viimeisistä viikoista ja nähdään melkein päivittäin. Tänään illalla kävelen Tiian kanssa Mäkkäriin sen kunniaks, että se on ollu täällä nyt 4 viikkoa. On ihanan helppoa, kun voi päättää yhtäkkiä vaikka illalla yhdeksältä, että lähtee käymään tossa lähikaupassa ja sitten vaan lähettää facebookissa viestiä jommalle kummalle, että tuutko seuraksi. Mun tulee kyllä ikävä tällaista :P Mutta tosiaan, me ollaan kaikki lähdössä Dunlopista. Minä sen takia, että tää talo on myyty ja meidän pitää luovuttaa se tammikuun 23. päivä, eli 6 viikon päästä. Enää 6 viikkoa jäljellä tässä talossa ja tällä asuinalueella! Tiian piti olla täällä vuoden, mutta se ei oikein tykkää sen perheestä, niin se suunnittelee muuttavansa ihan eri osavaltioon helmikuun alussa. Ja Vanessa muuttaa tässä kahden viikon sisällä uuteen perheeseen Tuggeranongiin, joka on sellainen pikkukaupunki just Canberran ulkopuolella. Mun perhe ja minä tullaan tosiaan asumaan seuraavaks joitakin viikkoja (varmaan vähintään kuukausi) McGregorissa Celinan vanhempien luona, ennen kuin päästään muuttamaan Arandaan. McGregor on tässä ihan lähellä, eli jos Tiia vielä silloin asuu Dunlopissa, niin on edelleen melko helppoa tavata. Mutta tosiaan, tähän osoitteeseen ei sitten kannata lähettää mitään postia mulle enää tammikuussa ;) Arandassa on muuten yks saksalaistyttö au pairina nyt, mutta se lähtee helmikuussa, joten se ei oo siellä enää sitten kun mä muutan sinne :< Eikä sen perhe ota kuulemma uutta au pairia heti. Ja se on tiettävästi ainoa au pair Arandassa, joten sitten mä tuun olemaan ainoa au pair siellä. Mutta Aranda on lähempänä kaupunkia ja muita lähiöitä, joissa on paljon au paireja, joten sinänsä se ei oo mikään ongelma.

Tavattiin torstaina kauppakeskuksessa Tiian kanssa yks suomalaistyttö, Iina. Täällä on myös vielä yksi suomalainen au pair, Anni, eli tiettävästi täällä Canberrassa meitä suomalaisia on neljä :) Perjantai-ilta piti olla rauhallinen ja mun piti mennä aikaisin nukkumaan. Tai siis meidän kaikkien piti mennä aikaisin nukkumaan. Celina oli sairas ja se meni hyvissä ajoin yövaatteissa sänkyyn tekemään kuolemaa. Mä ajattelin tarkistaa facebookin vielä ennen nukkumaanmenoa ja näin, että Tiia oli lähettäny mulle viestiä, että haluanko lähteä sen, Iinan ja Annin kanssa Canberran yöelämään. Lojuin tuolilla ja mietin, että jaksanko vai enkö jaksa. Kerroin näille, että tytöt kysyi mua ulos, ja Celina sanoi heti, että tottakai meet, mä voin ajaa sut civiciin ja voin näyttää teille eri baareja! Mä sanoin, että pysy hyvä ihme sängyssä, sähän oot sairas. Mutta ei se auttanu, se otti särkylääkkeen ja alkoi valmistautumaan. Lähetin Tiialle viestiä, että oon tulossa ja Celina voi heittää meidät kaupunkiin. Melkein heti sen jälkeen Kevinin puhelin soi kun Keith soitti ja kysyi sitä ulos sen kanssa. Pari minuuttia sen jälkeen Keith olikin jo täällä ja yhtäkkiä kaikki oli valmistautumassa uloslähtöä varten. En voinu kuin nauraa kun lähetin Tiialle viestiä, että "Meiltä tulee tyyliin koko suku, valmistaudu henkisesti :D" Sitten ajettiin kaupunkiin ja oli hauskaa. Ja sitten oltiin kaupungissa ja nämä kierrätti meitä parhaimmissa baareissa ja oli hauskaa. Mulla ja Tiialla oli itseasiassa niin hauskaa mun porukoiden kanssa, että kun lopulta tavattiin ne toiset tytöt yhdessä baarissa, heivattiin ne melkeinpä samantien. Tämä todistaa taas, että suunnittelemattomat illat on parhaita iltoja :D Ja sitten Mäkkärin kautta kotiin yhden jälkeen yöllä, namm.