Vieraissa nurkissa asuminen on viittä vaille ohi. Me päästään muuttamaan sisään uuteen taloon ens viikonloppuna - tai no, mun perhe pääsee, mä oon Alice Springsissä torstaista maanantaihin. Sitten kun lennän Pohjoisterritoriosta Sydneyyn ja tuun bussilla takaisin Canberraan, pääsen ihanaan uuteen taloon, jeeij! En oo vieläkään nähny sitä taloa muuta kuin kerran tieltä käsin, mutta kuvista ja jutuista päätellen se on aika mahtava. En malta odottaa 8) Alice Springsissä on ollu tänään onneks vaan 32 astetta, toivottavasti se pysyis noissa lukemissa koko loppuviikon... Siellä oli viime viikolla nimittäin 42 astetta, mikä ei kuulosta kovin houkuttelevalta kun pitää ajaa bussilla ja kävellä keskellä aavikkoa. Hmm.

                            Corona kuuluu nykyään mun huoneen sisustukseen.
 

No mutta asiaan. Pesin Coronan tuossa yksi viikonloppu. Odotin katastrofia, se on kuitenkin jo 12 vuotias, eikä sitä oo ikinä pesty. Ja mitä persialaisten pesemisestä kuulee, se ei oo maailman helpoimpia turkkeja hoitaa. Onneks tieto, että se painaa 5 kiloa vähemmän kuin kissa, jota yleensä pesen, lohdutti hiukan. Yllättäen Corona olikin ehkä maailman helpoin kissa pestä! Kyllä se vähän inisi ja yritti kävellä suihkukaapin ovelle, mutta muuten ei mitään ongelmia. Tosin kädet meinas vähän loppua kesken. Mutta mikä tärkeintä, sen turkista tuli ihanan ilmava ja pörröinen. Coronasta on tullu ihan mun kissa. Se seuraa mua kaikkialle, koko ajan. Ja koko ajan tarkoittaa siis aivan koko ajan. Se koskettelee mua tassuilla jos en muuten ymmärrä silittää ja rapsuttaa sitä. Oon melkein iloinen kun pääsen siitä eroon 8 päiväksi (se muuttaa myös meidän uuteen taloon 6 viikoks kun Celinan vanhemmat lähtee risteilylle). Se on kuitenkin persialainen ja perskit ei oo kovin hellyyttävän näköisiä. Aika monet persialaiset kärsii silmä ja sierain ongelmista, koska niiden kuono on niin lättänä, ja Corona on yks niistä persialaisista. Siltä pitäis pyyhkiä silmät ja sieraimet vähintään kerran päivässä. Ja sitten se aivastelee paljon kun sen pieni nenä on tukossa.

Mitäs muuta mä oon tehny? Canberrassa oli kulttuurufestivaali, jossa me käytiin Vanessan kanssa. Totesin siellä suuressa ihmisjoukossa, että suomalaiset on erittäin helppo erottaa joukosta. Ei ehkä niinkään nuoria, mutta vanhemmat kyllä. Hmm. Ystävänpäivänä käytiin Vanessan kanssa elokuvissa kattomassa The Vow. Se oli ihanan lepponen, viimeks nimittäin kävin elokuvissa kun Tiia halus nähdä Girl with the dragon tattoo:n ja se ei luonnollisestikaan ollut kovin kevyt elokuva. Viime viikonloppu vietettiin rannikolla Huskissonissa kun miesväki teki triathlonit. Chloe meni Sydneyyn serkkunsa synttäreille, joten meitä oli vaan neljä. Meillä oli vuokrattuna Huskyssa sellainen mökki. Mentiin sinne perjantaina ja sitten sunnuntaina Kevinin triathlonin jälkeen lähdettiin takaisin Canberraa kohti. Huskisson oli todella kaunis rannikkokaupunki. Hieman isompi ja persoonallisempi kuin Broulee, mutta silti ihanan pieni. Nyt siellä oli tietysti paljon toimintaa ja ihmisiä kun puoli Canberraa ja New South Walesia oli siellä sen urheilutapahtuman takia. Lauantaina Jacob teki ensimmäisen triathloninsa ikinä. Tuossa lasten pienimmässä triathlonissa matkat oli muistaakseni uinti 200m, pyöräily 2km ja juoksu 500m. Ja Jake pärjäs hyvin ja sillä oli hauskaa :) Loppulauantai vietettiin rannalla. Huskissonissa oli UPEAT rannat. Se hiekka oli valkoista. Oikeasti valkoista. Sekä todella hienojakoista ja pehmeää. Vedessä ei ollu pohjassa leviä tai mitään, vaan se pohja oli ihan puhdas ja vesi todella kirkasta ja turkoosia. Se oli upea paikka, paaaaljon upeampi kuin rannat mitä Fidzillä näin. Aivan uskomaton paikka<3 Merivesi ei tosin ollut lähellekään yhtä lämmintä kuin Tyynenmeren saarilla, mutta mitäs pienistä. Sunnuntaina sitten oli Kevinin triathlon. Kevinille tuo oli vain treeni triathlon, koska se tähtää toukokuun Ironmaniin. Sen kisa alkoi aamulla 6:30 2km uinnilla, jatkui 80km pyöräilytaipaleella ja päättyi 21km juoksulenkkiin. Oikeasti, en ymmärrä mikä australialaisia vaivaa. Kaiken lisäks huomasin eilen, että tuollainen elämäntapa on tarttuvaa. Rupesin nimittäin tosissani miettimään, että pitäiskö mun osallistua Jaakon maratoniin heinäkuussa. Sitten havahduin siihen, että oon seonnu totaalisesti kun tuollaisia mietin, ja lakkasin ajattelemasta asiaa. Ai niin, tapasin tänään uuden suomitytön, Erikan. Canberra on jostain syystä nyt täynnä suomalaisia, meitä on ainakin 7 suomityttöä täällä au pairina tällä hetkellä.

                                                             Huskisson.                            
 

Tässäpä ne oli varmaan suurimmat tapahtumat viime viikoilta, seuraavan kerran kuulumisia Alice Springsin jälkeen ->

PS. Tässä kun kirjoitin tuota viimeistä lausetta, Kevin tuli mun huoneeseen suklaalevyn kanssa silleen "Ahhh,  vihdoin pääsen nauttimaan tästä herkullisesta suklaasta. Mmm, se tuoksuu niin hyvälle, haistatko? Hetkinen, mä en saa tätä auki, voiksä auttaa?" Sitten se mursi palan siitä ja söi sen erittäin hitaasti.

Niiiin, meillä on Celinan kanssa menossa suklaaton helmikuu ...