Jälleen yks viikonloppu ohi! Halloween ei oo yhtä iso juttu täällä kuin Amerikoissa, mutta huomattavasti isompi kuin Suomessa, joten oli mielenkiintoista kokea niin sanotusti oikea Halloween. Perjantai-iltana mentiin Belconnenin kauppakeskukseen ettimään halloweenpukuja, koska meidät oli kutsuttu Frankliniin Halloweenin viettoon. Se oli varmaankin Kevinin serkku, joka järjesti ne juhlat kotonaan. Samalla reissulla sain ostettua australialaisen SIM-kortin, vihdoin. Tosin se ei oo vieläkään mun puhelimessa, joten se siitä vihdoin-huokauksesta :D Se on prepaid liittymä, joten mun pitäis ladata netistä puheaikaa, enkä jaksais opetella miten. Muuten siinä kun oltiin menossa kauppakeskukseen, piti ensin hakea Jake pelaamasta shakkia. Shakki järjestetään Arandan Elementary Schoolissa ja koska näiden tuleva talo on Arandassa, niin ajettiin sen ohi, koska mä halusin nähdä sen. Perjantaiaamuna Kevin näytti mulle kuvia siitä talosta tietokoneelta ja tosiaan sitten illalla näin sen ulkoa. Se on mahtava! Se on iso, valkoinen kivitalo, jossa on kaks kerrosta. Siinä on kuusi makuuhuonetta, pelkästään yläkerrassa ainakin kaks vessaa, keittiö oli iso ja tilava, yläkerrassa on lasiseinät ja tosiaan takapihalla se (iso) uima-allas. Wooouuu.
Mutta anyway, ostettiin siis naamiaispuvut kaikille, syötiin ja mentiin kotiin. Lauantaiaamuna näiden kiinteistönvälittäjä tuli käymään. Se oli sellainen tarkistuskierros, että se katseli ympäriinsä ja antoi vinkkejä mitä pitäis tehdä ennen valokuvausta (joka oli siis tänään). Koko talo oli siivottu ennen sitä ja kaikki roju heitetty autotalliin, joten kaikki näytti aikalailla hyvältä. Kukkakimppu piti hankkia tiskipöydälle ynnä muuta sellaista pientä, mutta muuten kaikki oli okei. Jokatapauksessa, se kiinteistönvälittäjä oli vähän ihmetelly mua. Se oli kysyny Keviniltä, että oonko mä niiden tytär. Kevin oli vaan vastannu, että "Joo mä sain sen kun olin kymmenen vanha -.-'" Heh. Kyllä se sitten selitti, että oon niillä au pairina. Iltapäivällä Celinalla oli Triathlon, joka oli siis sellainen urheilukilpailu, joka koostuu kolmesta osasta. Niitä on varmaan Suomessakin, vaikka tää olikin mulle uutta. Se alkoi 500m uinnilla järvessä, jatkui 21km pyörälenkillä ja päättyi 5km juoksulenkkiin. Celina voitti omassa ikäryhmässään ja oli muistaakseni 5. kaikista naisista. Me muut pyörittiin siellä ympäriinsä ja mä melkein tukehduin kokikseen, koska en osaa juoda (yllätys, yllätys). Sitten haettiin nopeasti ruokaa, vedettiin halloweenpuvut päälle ja lähdettiin juhliin. Sen talon koristelemiseen oli nähty tosi paljon vaivaa, samoin tarjoilujen eteen. Oli kaikenlaista ruokaa ja juomaa, pelejä ym. ja paljon vieraita, kaikilla aivan mahtavat puvut päällä! En ymmärrä mistä ne oli edes saanu niin hyviä pukuja. Lähdettiin kotiin joskus 22:30, koska lapsien piti päästä nukkumaan. Kevinin veli Keith ja sen vaimo Rebekkah tuli meille jatkoille. Jatkettiin juomista jonkun verran täällä ja sitten Rebekkah heitti Kevinin ja Keithin kaupunkiin. Ja me mentiin vaan nukkumaan. Kerrankin sunnuntaiaamuna sai nukkua pitkään! Täällä pitkään nukkuminen tarkoittaa siis kello 9 heräämistä. Eli nukuttiin siis pitkään. Sen jälkeen pitikin kiirehtiä socceriin taas.

                                               

Maanantain ja tämän päivän Kevin työskenteli kotoa käsin, mikä tarkoitti sitä, että mulla oli seuraa. Se tosin oli puhelimessa melkein koko ajan. Koska mä imuroin, se joutu puhumaan pihalla. Onhan trampoliinilla makoileminen ja puhelimeen puhuminenkin kai tapa tehdä töitä :D Se on töissä sellaisessa isossa puhelinyrityksessä, joka on ilmeisesti vähän niin kuin meillä DNA, Saunalahti jne. Sillä on oikeastaan koko ajan tapaamisia tietokoneen ja puhelimen välityksellä, koska kaikki ihmiset, joiden kanssa se työskentelee, on Canberran ulkopuolella. Ja sen piti antaa viimeviikolla kahdelle ihmiselle potkut. Siinäpä kaikki mitä tiedän työstä projektimanagerina. Sen lounastauolla käytiin Charnwoodissa hakemassa meille jotain päivälliseks ja sit käytiin samalla kaupassa ostamassa pari juttua. Oltiin kassajonossa kun Kevin näki kukkakimppuja kauempana ja sit se päätti kipaista hakemassa kukkakimpun tiskipöydälle valokuvausta varten, kuten kiinteistönvälittäjä oli käskeny. Mä jäin siis jonoon ja sit mun takana oli kaks naista, joista toinen kysy multa nauraen, että menikö se hakemaan sulle kukkia. Mä olin vaan silleen "Yeah, of course!" En tiedä mitä Kevin sähläs, mutta siellä vähän lenteli kukkakimppuja ympäriinsä. Mutta joo, sit se tuli takas silleen viattomasti "I didn't drop anything" ja maksettiin ja mentiin pois. Jotenki koko juttu oli vaan niin koominen, että oli pakko mainita. Öhm, sit tänään sama juttu, paitsi, että oli talon valokuvaus aamulla kello 11-12. Meillä oli Kevinin kanssa aika tylsää kun yritettiin vaan pysytellä pois tieltä. Noh, oli meillä hauskaakin kun naurettiin niille kiinteistönvälitysihmisille. Sitten kun ne kuvat tulee nettiin kun tää talo tulee myyntiin joskus tämän kuun puolivälissä, niin voitte kaikki mennä kattomaan miltä täällä näyttää 8) Näillä on kyllä youtubessa video niiden talosta au paireja varten, mutta koko paikka on aika räjähtäneen näköinen siinä, joten odotetaanpas vain niitä myynti-kuvia :') Tää talo ei oo kuulemma koskaan ollu niin siisti kuin tänään, paitsi tietty sinä päivänä kun se oli uusi ja ne muutti sisään. Ja koska kaikki suunnilleen kimalteli, mulla ei ollu juuri mitään tekemistä tänään.

Olin ihan äskettäin kävelyllä sen amerikkalaisen tytön kanssa, joka asuu suunnilleen 500 metrin päässä meistä. Vanessa on ollu täällä viikon, se on 23 vuotta vanha ja tultiin tosi hyvin juttuun. Meillä oli hurjasti yhteistä ja paljon puhuttavaa. Ymmärsin sitä tosi hyvin, koska luonnollisesti ymmärrän Amerikanenglantia paremmin kuin Australianenglantia. Tehtiin lenkki yhdelle järvelle, jossa asuu mustia joutsenia. Ja puhuttavaa riitti ehdottomasti. Tavataan varmasti uudestaan pian, koska asutaan näin lähekkäin. Ja mennään joku päivä joskus tulevaisuudessa yhdessä ulos bilettämään, jeij! :D Se on hyvä, koska meillä on sama bussimatka sitten ja selvitään varmasti Canberrassa paremmin yhdessä kuin yksin. Vanessa ainakin sanoi, että se eksyy tosi helposti. Ja sitten vielä kun se toinen suomalainen tyttö tulee tänne, niin meitä on kolme ihan lähekkäin! Tosi hyvää tuuria, koska Dunlop on suuri asuinalue.
Mitäs vielä... Qantasilla on tällä hetkellä suunnilleen kaikki lennot peruttu lakkoilun takia, mutta toivottavasti se lennättää mut Melbourneen viiden viikon päästä.
 

                                                
                                               Käytiin tänään kattomassa Ollien ja Millien kanssa, että minkälaisessa talossa se toinen 
                                               suomalainen tyttö tuleekaan asumaan.