Nyt onkin sitten menossa kuudes viikko kun oon täällä. Aika menee koko ajan nopeammin ja nopeammin, en edes huomaa kun viikot vaihtuu! Lauantaina tää talo oli siis avoinna katsojille, eli meidän piti olla hukassa. Lapsilla oli aamulla Little Athletics, jossa minä ja Celina oltiin niiden kanssa. Sillä välin Kevin puolestaan teki 65km pyörälenkin kahteen tuntiin. Sitten mentiin kauppakeskukseen katsomaan joulupukin tuloa. Siellä oli siis joulupukin kulkue, joka meni koko kauppakeskuksen läpi. Oli omituista. Yllätyn joka kerta uudestaan kun nään joulukoristeita kaupassa, koska mun elämässä ei todellakaan oo nyt mikään marraskuu, mulla on kesäkuu! Tai ehkä heinäkuu, koska maanantaina ja tiistaina oli +30 astetta lämmintä (ja mä menin pyörälenkille!). Syötiin kauppakeskuksessa ja sen jälkeen me metsästettiin Kevinin kanssa juustohöylää, koska mä oon hokenu nyt 5 viikkoa, ettei oo mitään järkeä leikata juustoa veitsellä kun voi ostaa juustohöylän. Tosin alunperin sen ei edes pitäny olla juustohöylän metsästys, vaan pelkkä juustohöylän ostaminen, mutta sitten siitä tuli metsästys, kun yhdessäkään kaupassa ei myyty juustohöyliä. Mä olin silleen, että voi hyvänen aika, niin normaali asia kuin juustohöylä, eikä koko Australiasta löydy yhtäkään :D Kevin vaan totes, että tän takia meillä ei varmaan oo juustohöylää. Löydettiin sitten lopulta yks aika hieno, joka maksoikin jonkun verran, mutta koska se tuntu olevan koko Canberran ainoa juustohöylä, niin se lähti meidän mukaan. Sit mentiin auttamaan Celinan veljen perhettä muutossa. Niidenkin uus talo oli ihana, hieno, värikäs, iso, ihana, ihana... Lauantai-iltana nää tajus, ettei ne oo käyny pitkään aikaan ulkona aamupalalla, joten sunnuntaiaamuna suunnattiin civiciin aamiaiselle. Se oli joku kahvila mihin mentiin ja ahh, namm, oli hyvää! Lasi vettä, lasi appelsiinituoremehua, kuppi vaahtokarkkikaakaota, 2 tosi isoa paistettua ranskanleipäviipaletta, niiden päällä paistettu kanamuna, makkara ja iso kasa pekonia sekä kasviksia. Mmmmm... Aamiaisen jälkeen mä jäin kiertelemään civiciä ja muut meni jalkapalloharkkoihin niin kuin joka sunnuntaiaamu. Jäin kiertelemään keskustaan, koska verrattain harvoin tarjoutuu mahdollisuus päästä ydinkeskustaan ilman, että joutuu menemään kahdella eri paikkarilla per suunta. Mun ei ollu tarkoitus ostaa mitään, koska säästän rahaa Melbournen reissuun, mutta sitten törmäsin yövaatekauppaan. Rakastan yövaatteita jostain tajunnan ylittävästä syystä, joten oli pakko ostaa ihanat yöhousut. Sitten kun jatkoin kiertelyä, päädyin liikkeeseen, jossa oli vielä ihanampia yöhousuja! Ei varmaan oo mikään suuri yllätys, että mun oli ihan pakko ostaa sitten sieltäkin yöhousut :D Nyt mulla on siis kolmet yöhousut. Nooh, ei se mitään. Tän perheen mielestä on aivan normaalia omistaa sadat yövaatteet ja sata uimapukua, joten nyt sovin vaan joukkoon :') Civikistä suunnattiin järvelle, jonka ympärille Canberra on rakennettu, ja uitiin siellä. Vanhemmat ui 1,5km lenkin sellaisten keltaisten paalujen ympäri ja mä olin rannassa lasten kanssa. Niitä paaluja oli varmaan 4 ja mä oisin hukkunu kymmenen kertaa jo matkalla ensimmäiselle. Ja tosiaan, siihen 1,5km uintilenkkiin niillä meni aikaa 25 minuuttia. Se on kummallista, miten nää on näennäisesti laiskoja, mutta sitten yhtäkkiä ne tekee tuollaisia tajunnan ylittäviä urheilusuorituksia. Esimerkiks Kevinin pitäis kuulemma pyöräillä huomattavasti enemmän, koska se suorittaa jotain urheilujuttua, mutta se on laiska eikä jaksa. Ja sit joku kaunis aamu 65km lenkki... Hmm, joo.

Sunnuntai-iltana kävin kävelyllä(lue: McDonald'sissa) sen suomalaistytön kanssa, joka lauantaina saapu Canberraan au paireilemaan tohon meidän lähistölle. Sitten sen jälkeen meillä oli kotona barbeque ja Kevinin vanhemmat tuli kylään. Maanantaina menin pyöräilemään +30 asteen helteessä, koska halusin nauttia tästä ainutlaatuisesta marraskuusta ja koska halusin ruskettua. Pyörälenkki tehos molempiin! Yleensä maanantai-iltaisin vien lapset uimaan sillä aikaa kun vanhemmat pelaa Touch Footballia, mutta tänään niiden joukkueessa oli vajaamiehitys, joten mä menin mukaan pelaan Touchia ja isovanhemmat vei lapset uimaan. Oon pelannu / kattonu vaan kerran Touchia täällä ollessani, ihan ekana viikkona. Mutta torstaisin kun nää pelaa Oztagia, oon aina mukana. Touch ja Tag on kylläkin tosi samanlaisia pelejä (kaikki näiden pelit muistuttaa rugbya, joka on TOSI iso juttu täällä), joten en ollu ihan luuseri vaan pelasin jopa aika hyvin. Ja näin kengurun kun tultiin takas. Kengurun näkeminen matkalla Touchista kotiin on enemmän sääntö kuin poikkeus, se vaan ei kauheesti hyödytä mua kun mä en normaalisti oo mukana, heh :D Ei sillä, oon kyllä nähny ihan tarpeeks kenguja. Kun vietiin lapset isovanhemmille ennen Touch Footballiin menoa, Corona (Celinan persialaiskissa) tuli heti mun luo kerjäämään silityksiä. Se tykkää kun mä aina silittelen sitä, koska kauheen moni ei halua silittää sitä, koska sen turkki on aika ällöttävässä kunnossa. Mäkin silitän vaan korvan takaa. Kuitenkin, mainitsin sitten taas, että haluaisin pestä sen kissan, ja tällä kertaa ne tajus, että oon oikeasti tosissani :D Eli kyllä, aion pestä sen joku päivä. Sillä tavalla, miten rotukissoja oikeasti pestään. Mun pitää vaan mennä ensin ostamaan kaikki tarvikkeet mitä tuun tarvitsemaan. Eli terveisiä vaan äitille, et oo ainoa, joka joutuu pesemään kissan yksin! Mun kissa on onneks paljon pienempi :'D Odotan kyllä jokseenkin kauhulla miten kissan pesu onnistuu vain yhden käsiparin voimin, mutta odotan myös innolla miten ihanaan kuntoon se turkki tulee. Persialaisilla on kuitenkin aivan mahtava turkki kunhan sitä hoitaa oikein. Tosin, persialaisten turkki on kuulemma myös tosi vaikea pestä, joten saa nähdä miten mun maine coon -pesutapa soveltuu perskiin.

Ai niin, Barack Obama on muuten Canberrassa nyt. Onneks liikenteen ei pitäis seisoa tällä puolella kaupunkia.